Metsässä rämpimisen jälkeen päästään tälle peltotielle. Tiellä oli jänöjussi, mutta kukaan koirista ei onneksi sitä huomannut, joten jussi loikki onnellisesti tiehensä.
Nyt on kyllä jotain jälkeä yritetty jäljestää Fellan toimesta, joten kieli roikkuu ja katse terävänä, josko olisi tuolla.
Fella vilvottelemassa ojassa ennen kuin me toiset selvittiin edes sen reunalle.
Eevi tuumaa "aah miten ihanaaaaaaa"
Pikkulikat tyytyy juomaan vain rannalta ja katsoo miten leot kahlailee.
"Vipo mamman luona on mätämuna".
"Se en oo minä ainankaan".
Oman tiensä kulkia. Kuului vaan lääh, lääh ja sininen vilahti jostain taas ohitse.
"Tulkaa jo mennään kotia, älkää löntystäkö siellä".
Lenkin viimeinen pulahdus, virkistävä mutakylpy. Näitä savihoitoja me ihmiset käymme ottamassa kylpylöissä :).
Ja siihen sitten molemmat :) Cavalierit viisaina katsoo taas vierestä.
Nyt suihkuun ja kuivaukseen. Ei ne hienot buudelit tiedä mitä on oikea koiran elämä. Pissaavatkin vain imupapereille, eivätkä saa juosta täysillä risukoissa ja möyriä kaikenmaailman lätäköissä.
